Vihaan ja rakastan

Luin lehdestä Kaksplus 3/2009 artikkelin, joka käsittelee 6-8 vuotiaiden lasten tunne-elämää.

Eskarissa olevat lapset tunnistavat sujuvasti valokuvista erilaiset tunteet. He reagoivat enemmän negatiivisiin kuin positiivisiin tunteisiin, ja keksivät niille enemmän selitystarinoita. Kouluun menevä lapsi puolestaan osaa jo myös eritellä omaa tunne-elämäänsä. Hän ymmärtää, että äidille tai isälle voi olla tosi vihainen, vaikka samalla rakastaakin tätä. Aikuinen voi auttaa lasta ymmärtämään. Tunteista puhumiselle kannattaa varata aikaa erityisesti silloin, kun lapsi itse on halukas puhumaan niistä. 

Minän kehitykseen liittyy tunne-elämän syventyminen. Jo nelivuotias ymmärtää, että toiset näkevät maailman eritavoin. Kuusivuotias osaa ennakoida miten tietty ihminen käyttäytyy tietyssä tilanteessa. He kuitenkin usein tekevät liian tiukkoja luokitteluja ensitapaamisen perusteella.

Lapsi luokittelee myös itseään yhtä kategorisesti. Siksi aikuisen kannattaakin tarkkailla mitä sanoo; tekoja voi sanoa tyhmiksi, lasta ei.

Empatia eli sen ymmärtäminen miltä toisesta tuntuu, on tärkeä tunnetaito. Toiset lapset aistivat toisia herkemmin muiden mielentilat. Toisten kohdalla empatia tajua pitää tietoisesti kehittää esimerkiksi lukemalla kirjoja ja pohtimalla miltä tarinan tilanteet mahtavat henkilöstä tuntua. 

Tunnereaktion hetkellä aikuisen tehtävä on rauhoittaa tilanne ja selittää, että lapsella on nyt tällainen tunne, joka tuli tietystä syystä ja saa toimimaan tietyllä tavalla. Rauhoittelulla lapsi voi välttyä tekemästä aggressiivisia tekoja.  Esimerkiksi lautapeli on hyvä keino opetella odottamaan vuoroa ja kestämään pettymyksen tunteita.

En ihan tajua

Luin lehdestä Kaksplus 11/2010 jutun, jossa käsitellään lasten oppimisvaikeuksia:

Niinsanottujen kattotaitojen, kuten lukemisen, laskemisen, vieraiden kielten hallinnan ja historian tuntemuksen oppiminen edellyttää monia osataitoja. Näitä osataitoja ovat esimerkiksi tarkkaavaisuus, oman toiminnan suunnitteleminen, kielen ymmärtäminen, asioiden mieleenpainaminen ja näönvarainen havaitseminen. Jos lapsella on jollakin näistä osa-alueista vaikeuksia, se vaikuttaa hänen oppimiseensa.

Vaikka lapsen ongelma olisikin vain hyvin kapea-alaisessa osataidossa, se hankaloittaa merkittävästi oppimista. Kyseinen kapea-alainen ongelma ei välttämättä haittaa lapsen muuta kehitystä, joten asia saattaa tulla vanhemmille yllätyksenä.

Milloin vanhempien tulisi siis huolestua lapsen oppimisesta?
Ensimmäisellä luokalla on tärkeää antaa lapsen opetella asioita rauhassa. Lapset oppivat lukemaan, kirjoittamaan, laskemaan ja toiminaan luokassa. Nämä ovat isoja asioita, joihin lapsi tarvitseekin kärsivällisiä aikuisia tuekseen taitojen harjoitteluun.

Osalle ensiluokkalaisista lapsista, jotka vielä eivät osaa lukea saattaa herätä huoli, että oppivatko he koskaan lukemaan. Tällöin aikuisen on tärkeä rauhoitella lasta ja ottaa yhteyttä opettajaan, ennenkuin alkaa murehtia lapsen pärjäämistä koulussa.Kun havaitaan, että lapsen oppiminen on tavanomaista hankalampaa tai hitaampaa täytyy lähteä selvittämään syytä asiaan. Erityisopettaja auttaa ja arvioi lapsen tilannetta. Isolta näyttävä ongelma voi olla pienestä kiinni.

Jos lapsen oppiminen ei tukitoimista huolimatta edisty on mahdollista pyytää psykologia tueksi. Psykologin tutkimuksilla voidaan laajasti kartoittaa lapsen osataitoja ja niissä mahdollisesti olevia ongelmia. Tieto auttaa ymmärtämään pulmia ja suuntaamaan tukitoimia vieläkin täsmällisemmin.

Viilipytyt ja KUUMAKALLET

Luin Kaksplus 3/2009 lehdestä jutun joka käsittelee lasten erilaisia temperamentteja ja kuinka erilaisia lapsia tulisi kasvattaa hieman eri tavoin.

Temperamentin saralla työskennellyt psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvisen mukaan temperamentti on pysyvin persoonallisuuden piirteistä. Hän kuvailee temperamentin reagointityyliksi, persoonallisuuden pohjalla olevaksi taipumukseksi, joka on riippumaton älykkyydestä ja kyvyistä.

Lapsen temperamentin tunnistaminen on tärkeää, koska erilaisia lapsia tulisi kasvattaa eri tavoin: rauhoittaa aktiivista, rohkaista ujoa, luoda järjestystä rytmittömälle...
Kasvatus tasoittaa tietä, esimerkiksi helposti hiiltyvästä voi kasvatuksen seurauksena tulla ulkoiselta käytökseltään rauhallinen ja äkkipikainen voi oppia hallitsemaan tunteitaan vaikka temperamentiltaan hän ei muuttuisikaan.
Hyvin arkaa ja vetäytyvää lasta tulisi rohkaista ilmaisemaan tunteitaan, jotta ne eivät tukahtuisi, sillä ulospäinsuuntautuneet lapset tuntuvat voittavan jo päiväkodissa, ujot jäävät helposti syrjään leikeissä ja heidän tarpeitaan ei ehkä huomata. Ujous ei silti ole kielteinen piirre, vaikka se leimataankin helposti sellaiseksi; ujous on yhteydessä myötäelämisen taitoon joka on tärkeä ominaisuus vuorovaikutuksessa.

Temperamenttierot aiheuttavat ihmisten välille toisinaan kitkaa: elämisen ja tekemisen tempo, nopeus, voima ja rytmitys vaihtelevat paljon. "Aikuisille sallitaan erilaisuus, lapsilta puolestaan vaaditaan päiväkodissa ja koulussa samankaltaisuutta. Erilaisuus on kuitenkin rikkautta." Keltikangas-Järvinen painottaa.