Luin Kaksplus 3/2009 lehdestä jutun joka käsittelee lasten erilaisia temperamentteja ja kuinka erilaisia lapsia tulisi kasvattaa hieman eri tavoin.
Temperamentin saralla työskennellyt psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvisen mukaan temperamentti on pysyvin persoonallisuuden piirteistä. Hän kuvailee temperamentin reagointityyliksi, persoonallisuuden pohjalla olevaksi taipumukseksi, joka on riippumaton älykkyydestä ja kyvyistä.
Lapsen temperamentin tunnistaminen on tärkeää, koska erilaisia lapsia tulisi kasvattaa eri tavoin: rauhoittaa aktiivista, rohkaista ujoa, luoda järjestystä rytmittömälle...
Kasvatus tasoittaa tietä, esimerkiksi helposti hiiltyvästä voi kasvatuksen seurauksena tulla ulkoiselta käytökseltään rauhallinen ja äkkipikainen voi oppia hallitsemaan tunteitaan vaikka temperamentiltaan hän ei muuttuisikaan.
Hyvin arkaa ja vetäytyvää lasta tulisi rohkaista ilmaisemaan tunteitaan, jotta ne eivät tukahtuisi, sillä ulospäinsuuntautuneet lapset tuntuvat voittavan jo päiväkodissa, ujot jäävät helposti syrjään leikeissä ja heidän tarpeitaan ei ehkä huomata. Ujous ei silti ole kielteinen piirre, vaikka se leimataankin helposti sellaiseksi; ujous on yhteydessä myötäelämisen taitoon joka on tärkeä ominaisuus vuorovaikutuksessa.
Temperamenttierot aiheuttavat ihmisten välille toisinaan kitkaa: elämisen ja tekemisen tempo, nopeus, voima ja rytmitys vaihtelevat paljon. "Aikuisille sallitaan erilaisuus, lapsilta puolestaan vaaditaan päiväkodissa ja koulussa samankaltaisuutta. Erilaisuus on kuitenkin rikkautta." Keltikangas-Järvinen painottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti