Luin lehdestä Kaksplus 11/2010 jutun, jossa käsitellään lasten oppimisvaikeuksia:
Niinsanottujen kattotaitojen, kuten lukemisen, laskemisen, vieraiden kielten hallinnan ja historian tuntemuksen oppiminen edellyttää monia osataitoja. Näitä osataitoja ovat esimerkiksi tarkkaavaisuus, oman toiminnan suunnitteleminen, kielen ymmärtäminen, asioiden mieleenpainaminen ja näönvarainen havaitseminen. Jos lapsella on jollakin näistä osa-alueista vaikeuksia, se vaikuttaa hänen oppimiseensa.
Vaikka lapsen ongelma olisikin vain hyvin kapea-alaisessa osataidossa, se hankaloittaa merkittävästi oppimista. Kyseinen kapea-alainen ongelma ei välttämättä haittaa lapsen muuta kehitystä, joten asia saattaa tulla vanhemmille yllätyksenä.
Milloin vanhempien tulisi siis huolestua lapsen oppimisesta?
Ensimmäisellä luokalla on tärkeää antaa lapsen opetella asioita rauhassa. Lapset oppivat lukemaan, kirjoittamaan, laskemaan ja toiminaan luokassa. Nämä ovat isoja asioita, joihin lapsi tarvitseekin kärsivällisiä aikuisia tuekseen taitojen harjoitteluun.
Osalle ensiluokkalaisista lapsista, jotka vielä eivät osaa lukea saattaa herätä huoli, että oppivatko he koskaan lukemaan. Tällöin aikuisen on tärkeä rauhoitella lasta ja ottaa yhteyttä opettajaan, ennenkuin alkaa murehtia lapsen pärjäämistä koulussa.Kun havaitaan, että lapsen oppiminen on tavanomaista hankalampaa tai hitaampaa täytyy lähteä selvittämään syytä asiaan. Erityisopettaja auttaa ja arvioi lapsen tilannetta. Isolta näyttävä ongelma voi olla pienestä kiinni.
Jos lapsen oppiminen ei tukitoimista huolimatta edisty on mahdollista pyytää psykologia tueksi. Psykologin tutkimuksilla voidaan laajasti kartoittaa lapsen osataitoja ja niissä mahdollisesti olevia ongelmia. Tieto auttaa ymmärtämään pulmia ja suuntaamaan tukitoimia vieläkin täsmällisemmin.
Niinsanottujen kattotaitojen, kuten lukemisen, laskemisen, vieraiden kielten hallinnan ja historian tuntemuksen oppiminen edellyttää monia osataitoja. Näitä osataitoja ovat esimerkiksi tarkkaavaisuus, oman toiminnan suunnitteleminen, kielen ymmärtäminen, asioiden mieleenpainaminen ja näönvarainen havaitseminen. Jos lapsella on jollakin näistä osa-alueista vaikeuksia, se vaikuttaa hänen oppimiseensa.
Vaikka lapsen ongelma olisikin vain hyvin kapea-alaisessa osataidossa, se hankaloittaa merkittävästi oppimista. Kyseinen kapea-alainen ongelma ei välttämättä haittaa lapsen muuta kehitystä, joten asia saattaa tulla vanhemmille yllätyksenä.
Milloin vanhempien tulisi siis huolestua lapsen oppimisesta?
Ensimmäisellä luokalla on tärkeää antaa lapsen opetella asioita rauhassa. Lapset oppivat lukemaan, kirjoittamaan, laskemaan ja toiminaan luokassa. Nämä ovat isoja asioita, joihin lapsi tarvitseekin kärsivällisiä aikuisia tuekseen taitojen harjoitteluun.
Osalle ensiluokkalaisista lapsista, jotka vielä eivät osaa lukea saattaa herätä huoli, että oppivatko he koskaan lukemaan. Tällöin aikuisen on tärkeä rauhoitella lasta ja ottaa yhteyttä opettajaan, ennenkuin alkaa murehtia lapsen pärjäämistä koulussa.Kun havaitaan, että lapsen oppiminen on tavanomaista hankalampaa tai hitaampaa täytyy lähteä selvittämään syytä asiaan. Erityisopettaja auttaa ja arvioi lapsen tilannetta. Isolta näyttävä ongelma voi olla pienestä kiinni.
Jos lapsen oppiminen ei tukitoimista huolimatta edisty on mahdollista pyytää psykologia tueksi. Psykologin tutkimuksilla voidaan laajasti kartoittaa lapsen osataitoja ja niissä mahdollisesti olevia ongelmia. Tieto auttaa ymmärtämään pulmia ja suuntaamaan tukitoimia vieläkin täsmällisemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti